»Mukava ja luotettava«
Nuori viljelijä Ewa Krasnodębska hoitaa 350 ha viljatilaa yhdessä sisarustensa ja vanhempiensa kanssa Niemirekissä, Puolassa. He viljelevät maissia, vehnää ja rapsia. Heidän seikkailunsa John Deeren kanssa alkoi vuonna 2001, kun he ostivat ensimmäisen 6610-traktorinsa. Siitä lähtien he ovat alkanet pitää merkistä yhä enemmän, ja nykyään ainoat värit tilalla ovat keltainen ja vihreä. Tällä hetkellä käytössä ovat 7430, 6930, 6920, 6820 ja 6530 -mallit. ”Vaikka koneet ovat eri vuosimallia ja eri tehoisia, on niiden käyttäminen kuljettajan näkökulmasta täsmälleen samanlaista”, Ewa sanoo. ”John Deere -traktorit edustavat ennen kaikkea luotettavuutta, mukavuutta ja taloudellisuutta, joka ilmenee pienenä polttoaineen kulutuksena. Todistimme tätä viimeisimpien ruiskutustemme yhteydessä – työn lopuksi tankeissa oli vielä paljon polttoainetta jäljellä”, hän lisää. ”Nämä koneet eivät ole koskaan pettäneet meitä töiden aikana, ja se heijastuu myös tilamme taloudelliseen tulokseen.” Ewa tarttui John Deere -traktorin ohjauspyörään ensimmäisen kerran 12-vuotiaana. Hän oppi taidon äidiltään, joka ajaa traktoreiden lisäksi myös leikkuupuimuria. Nuori viljelijä on ihastunut John Deere -traktoreilla työskentelyyn, mutta rakastaa myös kuvien ja videoiden ottamista dronella työn ohessa – ja tekee sitä usein myös ajaessaan. Voit tutustua hänen tuotoksiinsa Instagramissa ja YouTubessa: rolniknaobcasach.
ONKO SINIMAILASEN VILJELYSSÄ JÄRKEÄ?
Tämä rehukasvi on suosittu maailmalla. Pitäisikö sitä viljellä enemmän myös Suomessa?
”ENEMMÄN KERÄTTYÄ HIILIDIOKSIDIA ILMAN LISÄKUSTANNUKSIA”
KEINOJA ILMASTONEUTRAALIIN TUOTANTOON
Maataloudella on omat ilmastovaikutuksensa, mutta peltomaa on samalla tehokas työkalu ilmaston lämpenemisen hillintään. Tämä synnyttää maatiloille uusia säädöksiä – ja toivottavasti myös uusia mahdollisuuksia.
SOPIVA PAHNUEKOKO SÄÄSTÄÄ EMAKOITA, PORSAITA JA HOITAJIA
Strategioita oikean pahnuekoon saavuttamiseen emakoilla.
ITALIAN RIISINTUOTTAJAT ETSIVÄT TASAPAINOA
Italiassa riisintuottajat kaipaavat vakautta.
HELLÄVARAINEN JÄTTILÄINEN
8RX-telatraktori auttaa ehkäisemään maan tiivistymistä.
KALLISARVOINEN HUMUS
Maan humuspitoisuuden kasvattaminen auttaa sitomaan hiiltä.
PAALAUSTA MINUUTTIAIKATAULULLA
Martin Georgs paalaa ja käärii paalit samalla kertaa paalainkäärintensä avulla.
DATA CONNECT -JÄRJESTELMÄ YHDISTÄÄ ERIMERKKISET KONEET
Agraset-osuuskunta hallinnoi kalustoaan Data Connect -palvelun avulla.
VUOHIALA KIINNOSTAA UUSIA YRITTÄJIÄ
Jonna ja Eero Ukkola ovat erikoistuneet vuohenjuustotuotteisiin.
LEVEÄKOMPASSIKUKAN SUPERVOIMAT
Monivuotinen kasvi tarjoaa vaihtoehdon maissille biokaasun tuotantoon.
Miten sovittaa yhteen hiilineutraalius ja taloudellinen kestävyys? Maatalousekonomisti sekä ajatushautomo ”Farm Europen” johtaja Yves Madre tarkastelee EU:n päästövähennystavoitteita.
Rhoenschaf-lammas [Ovis aries]
Yksi Saksan vanhimmista kotieläinroduista.
merkitystä.” Muutama vuosi sitten Duphil päätti vähentää muokkausta 155 hehtaarin tilallaan. Tavoitteena ei kuitenkaan ollut CO₂-taseen parantaminen. Muokkauksesta oli tullut kastelluilla pelloilla ennemminkin tekninen rajoite kuin ratkaisu. ”Toinen kannuste oli talous, sillä siihen aikaan polttoaineen hinnassa oli paljon epävarmuutta.”
Virna ja hunajakukka kerääjäkasveina
A
Kallisarvoinen humus
Peltokasvien tarjoamien ilmastohyötyjen arvostus on nousussa, koska kasvit varastoivat hiiltä maaperään. Tämä asettaa maataloudelle uusia odotuksia, mutta luo myös mahdollisuuksia.
Teksti: Adrien Leroy, Karl-Heinrich Schleef Kuvat: Alice Bertrand, Arne Beecken, Karl-Heinrich Schleef
Proteínas: compensar el déficit
Viljelymenetelmän muutos ei ole vielä vaikuttanut satoihin. ”Vuonna 2020 saimme aikaisesta P9234-lajikkeesta 12,3 t maissisadon”, viljelijä selittää. Sadot eivät siis ole muuttuneet, mutta kustannukset ovat laskeneet. Markkinaheilahtelut ovat kuitenkin vaikuttaneet voimakkaasti tilan talouteen viime vuosina ja kannattavuuden parantamiseen on etsitty keinoja. Minimimuokkaukseen siirtyminen on vapauttanut aikaa ja Duphil on investoinut puun tuotantoon. Päästöhyvitykset ovat toinen mahdollisuus. Hän kääntyi vuoden 2020 messuilla belgialaisen Soil Capital -yhtiön puoleen. Yhtiö on alkanut hiljattain välittää CO₂-päästöoikeuksia. ”Viljelijät ovat odottaneet jo aivan liian pitkään ja samaan aikaan ostajien keskuudessa on kasvava kysyntä päästöoikeuksista”, kertoo yksi yrityksen perustajista, Chuck de Liedekerke. Soil Capital käyttää ”cool farm tool” -menetelmää, joka on kehitetty useiden yliopistojen yhteistyönä. ”Työkalu on riittävän hyvä tieteellisen konsensuksen saavuttamiseen”, sanoo Chuck de Liedekerke. Soil Capitalin laskelmat perustuvat viljelijän toimittamiin tietoihin.
Alain Duphil maissipellollaan Tramezaiguesin kylässä, Ranskassa: ”Minulle maan humuspitoisuuden kasvattaminen on investointi tulevaisuuteen.”
Restprodukter fra chokolade- og slikindustrien giver en masse kalorier til det fermenterede foder.
HYVÄT SADOT MUTTA HUONOT HINNAT
Duphil kokeili minimimuokkausta noin vuosikymmen sitten kauralle ja härkäpavulle 9 hehtaarin alalla. Nähtyään hyvät tulokset, hän laajensi menetelmää seuraavana vuonna 30 hehtaarille ja myöhemmin kaikille pelloilleen. Nykyään viljelykierto laaksossa (120 ha) alkaa kolmella maissivuodella, jonka jälkeen tulevat ohra, auringonkukka kerääjäkasvina sekä lopuksi durumvehnä. Kerääjäkasvit ovat järjestelmän sydän. Heinäkuussa Duphil kylvää kastelluille pelloille rehudurraa, joka kasvaa kaksi metriä pitkäksi. Mukana on apilaa, joka itää alkutalvesta, kun durran kasvu loppuu, ja se säilytetään huhtikuuhun asti. ”Kahden maissisadon välissä ei ole sääntelyn aiheuttamia rajoitteita”, hän selittää. ”Yritän tuottaa kerääjäkasveista myös siementä, etenkin härkäpavusta.” Mutta pavut ovat arkoja taudeille. Duphilin tilalla kerääjäkasvit murskataan, mikä mahdollistaa myös virnan ja hunajakukan kylvön. Muutoin niiden hallinta tavanomaisessa suorakylvöjärjestelmässä olisi vaikeaa. Duphil ruiskuttaa glyfosaattia 3 l/ha. Minimimuokkauksessa tämä on keskeisen tärkeää. ”Pitää olla vaihtoehtoja”, hän huomauttaa. ”Pieni määrä torjunta-ainetta tuntuu minusta paremmalta ilmastonhoidolta kuin maaperän hiilen vapauttaminen.” Murskain saapuu pellolle vuorokautta myöhemmin. Kosteuden säästämiseksi yksi traktori ajaa lautasmuokkainta samalla, kun toinen kylvää jyrsimen yhteyteen asennetulla kylvöyksiköllä.
ALAIN DUPHIL
»Kun aloitin viljelyn täällä, oli iso osa orgaanisesta aineksesta jo hävinnyt.«
Liikkumatilaa
”Olemme autonomisia. Päätämme itse menetelmistä ja tulos ratkaisee. Tavoitteenamme on ansaita päästökaupan avulla 50 €/ha. Meidän etumme on, että hiilensidonta on jo toiminnassa, joten investointeja ei vaadita. Jos saavutamme tämän tavoitteen, tulemme maksamaan arvioinneista ja tarkastuksista noin 980 € vuodessa ja voimme ansaita noin 7 500 €”, Alain Duphil sanoo. Tilan ilmoittautuessa ohjelmaan otetaan vertailuarvoksi sen hetkinen päästötilanne ja päästöjen aleneminen seuraavien 5 vuoden aikana hyvitetään. Jos tila on jo 5 vuoden jakson alussa hiilinegatiivinen, käytetään vertailuarvona alueellista referenssiarvoa ja erotus voidaan hyvittää.
Saksa: menetelmien uudistaminen kolmessa vuodessa
Südergellersenissä, Saksan pohjoisosassa, veljekset Henning ja Arne Beecken hoitavat 400 hehtaarin tilaa vanhempiensa sekä neljän palkatun työntekijän avulla. Tila on sukutila jo kuudennessa polvessa. Viljelykiertoon kuulu 60 ha perunaa ja 35 ha sokerijuurikasta. Loput pinta-alasta on varattu viljoille, etenkin hybridirukiille. Tuotannon keihäänkärkenä on siemenviljely. Hietaisiin peltoihin kuuluu joitain märkiä alueita. Koko pinta-ala on kasteltu ja noin 30 % ojitettu. Kun veljekset aloittivat tilanpidon, he suostuttelivat vanhempansa ohjaamaan tilan uusille urille. He olivat nähneet harjoittelutiloillaan humuspitoisempia maalajeja, mikä vakuutti heidät kokeilemaan jotain uutta. ”Olemme muuttaneet menetelmiämme viimeisten kolmen vuoden aikana”, kertoo Henning Beecken, korostaen, että myös heillä keskitytään kevennettyyn muokkaukseen. Aiemmin viljakasvit seurasivat viljelykierrossa usein toisiaan. Nykyään viljellään kaksi vuotta jotain muuta kasvia ennen viljaa. ”Koska meillä on nyt enemmän muita kuin viljakasveja, olemme vähentäneet muokkausta 70 %.” On myös huomattava, etteivät veljekset noudata kiinteää viljelykiertoa, vaan suunnitelmat tehdään joka lohkolle erikseen vuosittain. Viljelijäperhe investoi uuteen teknologiaan välttääkseen jälkikasvun puiduilla pelloilla: ”Uudella puimurillamme pystyisimme puimaan vielä toiset 1 000 ha ja se mahdollistaa puinnin hyvin pienillä tappioilla, alle 0,5 %.” Toinen keino on sänkimuokkauksen optimointi. ”Kysyimme itseltämme, onko aina välttämätöntä muokata maa kiekkovantailla 5 cm välein. Aloimme käyttämään myös joustopiikkiäestä.” Jotta peltoon jääneet jyvät saadaan itämään mahdollisimman tarkasti, vaaditaan usein kolme muokkauskertaa. ”Tämä ei tietenkään ole hyväksi humuksen ja veden säästämisen kannalta, mutta emme käytä vähempää kuin kolmea ajokertaa. Saamme rahamme siemenistä.”
MERKKEJÄ ELINVOIMAISEMMASTA MAASTA
”Maa alkaa tuoksua taas maalta, kun upotat siihen lapion”, Henning hymyilee. ”Ei vain pelkältä kasvualustalta, vaan elävältä maalta.” Alueilla, joissa maata ei ole muokattu kolmeen vuoteen, on maan vedenpidätyskyky parantunut huomattavasti. ”Tämä on myös yksi välikasvien tuoma etu. Niiden juuristo parantaa maan kapillaarisuutta”, Arne sanoo. ”Erikoistumisemme takia joudumme etsimään tasapainoa ja tekemään kompromisseja. Ellemme harrastaisi siementuotantoa, käyttäisimme varmasti suorakylvöä”, veljekset toteavat. ”Suorankylvön käyttöönotto olisi kuitenkin haastavaa, kun perunanostokone myöhentää koko muokkauskerroksen noin 4-6 vuoden välein.” Tästä huolimatta on ilmeistä, että maan orgaaninen aines on lisääntynyt. ”Kolme vuotta sitten maasta ei löytynyt ainuttakaan lieroa. Nyt ne ovat palanneet. Aina välillä näkee linnun nappaavan yhden. Se on palkitsevaa.” Perhe odottaa investoinnille 10 vuoden kuoletusaikaa. Ratkaiseva seikka on väkilannoitteiden käyttö, joka on vähentynyt 80 %. Ympäristövaikutuksia ei ole laskettu, mutta indikaattorit ovat olemassa: vähentynyt mineraalilannoitteiden käyttö ja lisääntynyt orgaanisen aineksen pitoisuus. Ilmastonäkökulma oli myös näille kahdelle nuorelle viljelijälle tärkeä vaikutin menetelmien muuttamiseen. He ovat niin ikään harkinneet päästökauppaa keinona luoda taloudellista arvoa parantuneelle hiilitaseelleen. Parannusta ei ole vielä mitattu, mutta sen olemassaolo on ilmeinen, ottaen huomioon 80 % vähennyksen keinolannoitteiden käytössä sekä laajan kerääjäkasvien viljelyn. ”Odotamme tilanteen selkeytymistä”, Henning selittää. ”Harkitsemme päästökauppaan ryhtymistä, kun poliitikot ovat luoneet markkinoille selkeät säännöt ja standardit.” Tulevina vuosina ensimmäinen tehtävä on ottaa maanäytteitä ja seurata maaperän terveyttä. ”Tavoitteemme nuorina viljelijöinä on löytää muita keinoja maan humuspitoisuuden lisäämiseen. Meille tämä on sukupolven mittainen projekti.”
lain Duphil on huolissaan ilmastosta. On heinäkuun alku ja tämä viljanviljelijä seisoo maissipellollaan Ariègen laaksossa. Hiekkainen alluviaalimaa on alun perin jäätikön muodostamaa moreenia. ”5 °C viileämpää ja päällämme olisi useita metrejä jäätä”, hän sanoo. ”Tämä panee ajattelemaan ilmastonmuutoksen
Kasvinjäänteet auttavat säilyttämään kosteutta ja parantamaan maan biologista aktiivisuutta, Duphil havainnoi.
Duphil toivoo 7 500 € vuotuista lisätuottoa CO₂-päästökaupasta. Kustannusten jälkeen lisätuottoa jäisi 43 €/ha.
Siirtymäkauden rahoitus
Arviointi tapahtuu siis pitkällä aikavälillä. Duphil toivoo myös parantuneen maan laadun nostavan tuottavuutta. ”Ensimmäisten vuosien aikana kaikki palkokasvien keräämä typpi siirtyy maaperäeliöiden käyttöön humuksen tuottamiseen. Mutta tunnen kollegoja, jotka ovat harrastaneet maanparannusta 20 vuotta ja ovat sen ansiosta pystyneet alentamaan typpilannoitusta merkittävästi.” ”Korvausten ansiosta monet syöksyvät tähän mukaan, kuten tapahtui luomunkin kanssa”, Duphil ennustaa. Mutta tuottavuus tulee riippumaan tilasta. ”Sopimus tehdään vähän kuin sokkona: emme tiedä tarkasti, mitä tulemme saamaan.” Hänen oma tilansa on jo vähähiilinen, ja minimikorvaus jo siten varmistettu, joten hän ei voi nousta tilanteesta muuten kuin voittajana. Vaikka Duphil toivookin näkevänsä ”Ranskan vihreänä ympäri vuoden”, jää nähtäväksi, riittääkö hiilensidonnasta ja tuotteista saatava hinta rahoittamaan uusien menetelmien käyttöönoton toisilla tiloilla.
Orgaanisen lannoituksen lisäämisen jälkeen lierot palasivat Beeckenien pelloille.
Dramaattinen vähennys mineraalilannoituksessa
Tilalla on lisäksi mietitty täysin uudelleen lannan käyttö. Oman tilan 620 sikaa eivät riitä täyttämään 400 hehtaarin lannoitustarvetta. ”Olemme solmineet yhteistyösopimuksen naapurin biokaasulaitoksen kanssa mädätyslietteen vastaanotosta. Investoimme tätä varten 6 000 m³ lietevarastoon.” Lietepumpun yhteyteen on sijoitettu NIR-sensori, joten lietteen ravinnepitoisuudet saadaan tarkasti selville. Ensimmäinen lietteen levityskerta tehdään letkulevittimellä ja liete mullataan välittömästi levityksen jälkeen kultivaattorilla. Viljojen kevätlannoitukseen käytetään 12 metrin kiekkomultainta. Päällekkäin ajo välttämiseksi multaimen puomi on jaettu 1 metrin itsenäisesti hallittaviin lohkoihin. Pellot eivät kuulu pohjavesialueisiin, mutta levitysmäärä lasketaan tarkasti kasvin tarpeiden ja olosuhteiden perusteella. Lopputuloksena mineraalilannoitteiden käyttöä saatiin vähennettyä 80 %. Välikasvit on otettu käyttöön, aina ennen juurikasveja ja ruista. ”Emme enää jätä peltoja paljaaksi talven ajaksi. Se on vanhentunut menetelmä”, Arne Beecken sanoo. Tilalla käytetään palkokasveja sisältävää viherlannoitusseosta, jonka perään levitetään orgaanista lannoitetta. Kauran käyttöä on rajoitettu siemensaastunnan ehkäisemiseksi. ”Välikasvit parantavat maan rakennetta on ottavat talteen ravinteita”, summaa Henning Beecken. ”Lannoitamme kasveja, jotta ne kehittäisivät vahvan juuriston.”
Arne ja Henning Beecken kiekkomultaimen edessä lietteenlevitysaikaan keväällä.
Viljelijä on istuttanut useita kilometrejä pensasaitaa monimuotoisuuden parantamiseksi ja hiilensidonnan tehostamiseksi.
i har taget et kæmpe spring fremad i de sidste to år.” Florian Straten hilser på folk på LVD Krone forhandlerens kontor i Spelle
Miten luoda lohkorajat ja ajolinjat tietokoneella?
Furen: Siden præcisionsteknologien blev indført, har anvendelsen udviklet sig støt, men det store gennembrud er ikke sket endnu. Hvordan er den aktuelle status?
På basis af flere datapunkter er det bemærkelsesværdigt, at det ikke kun er anvendelsen af præcisionsdyrkning der stiger, men hastigheden på denne vækst øges også. Flere indikatorer peger på, at det går stærkere. Flere og flere landmænd og maskinstationer kan se fordelene ved præcisionsdyrkning, for eksempel som en konkurrencefordel.
Hvorledes har præcisionsstyring udviklet sig i de senere år?
Det mest markante skift i efterspørgslen efter præcisionsgrad er sket fra +/- 10 cm til +/- 3 cm og +/- 2 cm, sammenlignet med 2012. Landmænd og maskinstationer, der kræver mere præcise autostyresystemer, er et bevis på den hurtige indføring af præcisionsteknik i landbruget. Autostyring på et finere niveau danner basis for mere præcis såning, gødskning og lignende arbejdsopgaver.
HAASTATTELU: Adrien Leroy KUVA: FARM EUROPE
”Enemmän kerättyä hiilidioksidia ilman lisäkustannuksia”
Eurooppa haluaa siirtää maataloustuotantoa kohti korkeamman arvon tuotteita ilmastotavoitteiden aiheuttamien kulujen kattamiseksi. Onko tämä realistinen lähestymistapa?
Olen viime aikoina nähnyt useita ehdotuksia, joissa luomutuotannon osuutta halutaan lisätä 30 % ja muuttaa 30 % tuotannosta ”korkeiden ympäristöarvojen tuotannoksi”. Kaiken tämän maksaisivat kuluttajat. Tämä johtaisi vauraammille kuluttajille suuntautuneeseen niche-tuotantoon ja tuonnin lisääntymiseen, jolloin ruokajärjestelmä olisi kaksijakoinen. Mielestäni tärkein kysymys olisi: onko olemassa menetelmää, joka mahdollistaisi tehokkaamman hiilidioksidin keräämisen ilman lisäkustannuksia alkutuotannolle?
Voiko päästökauppa edesauttaa tätä?
Meillä tulee olemaan erilaisia hankkeita, joiden tarkoitus on auttaa viljelijöitä muuttamaan käytäntöjään, mutta lisäksi tulee uusi tuote: päästöoikeus. Haasteena on nyt määrittää säännöt päästökaupalle. Mikä on CO2-taseen perustaso, jonka jälkeen päästöoikeuksia voidaan myydä? Euroopan komissio on parhaillaan määrittämässä tätä kynnysarvoa, eikä tehtävä selvästikään ole helppo. Lisäksi, jos haluamme päästökaupan kehittyvän, se pitää organisoida ja luoda päästöoikeuksien myyntipaikka. Lopuksi tulee kysymys hinnasta. Päästökauppa tulee varmasti herättämään taloudellista mielenkiintoa myyjissä. Toisaalta on olemassa todellinen huoli järjestelmän säilymisestä sosiaalisesti hyväksyttävänä Euroopan maiden kansalaisten silmissä. Liian korkeat päästöoikeuksien hinnat voivat sabotoida koko talouden.
EU ei suunnittele liittävänsä maataloustuotteiden tuontia hiilitullimekanismiinsa. Mitkä ovat tämän seuraukset alan taloudelle ja ympäristölle?
Mielestäni tämä on dramaattinen virhe. Komissio pelkää uuden rintaman avaamista kansainvälisten kumppaneidensa kanssa. Tuloksena tuonti lisääntyy ja tuotannon päästöt siirtyvät muualle. Loppujen lopuksi eurooppalainen viljelijä on se, joka joutuu selviämään lisääntyneiden vaatimusten ja korkeampien kustannusten kanssa. Jos katsomme Atlantin toiselle puolelle, pyrkii Bidenin hallinto samoihin päämääriin, mutta täysin eri reittiä: auttamalla investoinneissa ja varmistamalla, että maatalouden innovaatiot ovat linjassa ympäristöhyötyjen kanssa. Viljelykasvien ja -menetelmien lisäksi on muitakin keinoja vähentää hiilipäästöjä, kuten jalostusinnovaatiot tai täsmäviljely.
Yves Madre:
Yves Madre, Farm Europen johtaja sekä Euroopan maatalouspolitikan asiantuntija.
Kaikki tässä kuvaillut vaiheet tehdään ”Asetus” -välilehden kohdassa ”Maa” (1). Kun olet luonut uuden lohkotiedoston ”Luo uusi” -toiminnon avulla, klikkaa plusmerkkiä (2) pellon nimen oikealla puolella, tai vaihtoehtoisesti uudelleen yläosasta ”Luo uusi” (3), sitten ”Raja” ja ”Piirrä uusi” (4). Kun saat halutun alueen näkyviin kartalle, voit alkaa piirtää lohkon äärirajoja. Klikkaa ”Piirrä monikulmio” painiketta ruudun oikeassa yläkulmassa. Lohkon rajat luodaan lisäämällä pisteitä lohkon ympärille. Prosessin lopuksi viimeinen piste sijoitetaan ensimmäisen päälle. Tiedosto nimetään ja tallennetaan, jonka jälkeen se on valmis siirrettäväksi koneeseen.
Keinoja ilmastoneutraaliin tuotantoon
Teksti: Adrien Leroy Kuvitus: Die Magaziniker
Lähde: Euroopan ympäristökeskus
Päästölähteet EU:ssa
Teollisuus
21,39 %
Energia
26,68 %
Sisämaan liikenne
23,04 %
Maatalous
12,76 %
Väliviljely ja jatkuva kasvipeitteisyys
35 %
Nurmen osuuden lisääminen viljelykierroissa
13 %
Peltometsänviljely
19 %
Uudet orgaaniset resurssit
1,5 %
Metsät ja pysyvät nurmet sitovat valtavia määriä hiilidioksidia, mutta niiden maaperässä ei ole sille paljoa ylimääräistä varastotilaa. Peltomailla on. Ranskassa vuonna 2019 tehdyn tutkimuksen mukaan 86 % hiilen varastointikapasiteetista on pelloilla. Viisi menetelmää erottautui:
Ratkaisut
Hiilen lisävarastoinnin potentiaalin prosenttiosuudet Ranskassa. Lähde: Inrae
Pensaiden istutus
2,7 %
Esimerkkejä viljan ja öljykasvien tuotannosta
Missä kasvinviljelyn päästöt syntyvät?
Siementen tuotanto
2 %
Muut päästöt
16 %
Suora energian käyttö (polttoaineet ja sähkö)
11 %
Maahan muokattujen kasvinjäänteiden hajoaminen
Lannoitteiden käyttö
24 %
Lannoitteiden valmistus
31 %
Lähde: Chambres d’agriculture Grand Est, viitteellisiä arvoja Itä-Ranskan alueelta kerätyistä CO₂-taseista.
Lähde: Chambre d’Agriculture du Cantal
100 kg
Näin paljon hiiltä vehnä tai maissi pystyy sitomaan maaperään muodostamalla oljesta ja juurista pysyvää humusta.
0,45 – 0,6 t/ha
sitoutuu maahan, jos orgaanisen aineksen pitoisuus kasvaa 2,0 prosentista 2,1 prosenttiin.
9,5 t CO₂/ha
voidaan keskimäärin sitoa kerääjäkasvien avulla.
0,2 – 0,3 t CO₂/ha
Kannattaako päästökauppa?
Pinta-ala
Orgaaninen aines
Viljelykasvit
Kerääjäkasvit
Orgaaninen lannoitus
Muokkaus
CO2-päästöt
285 ha
2,02 %
Vehnä ja durumvehnä, maissisäilörehu
19 % viljelykierrosta
0 %
Kyntö
1,5 t/ha
293 ha
1,98 %
38 % viljelykierrosta
Vähennetty muokkaus
0,73 t/ha
Jos viljelijä yksi (vasemmalla) omaksuu samat menetelmät kuin viljelijä kaksi (oikealla), päästöt vähenevät 0,77 t/ha. Päästöoikeuksien bruttomyyntitulot* ovat 6 034 €, josta 20 % maksetaan 10 vuoden kuluttua. Kiinteät kulut ovat 980 €/vuosi. Ensimmäisenä vuotena viljelijä nettoaa 3 848 €. *Päästöoikeudet ”Soil Capitalin” hinnoilla.
Haaste
70 %
Lähde: Maailman luonnonvarainstituutti
66 %
Samassa ajassa päästöjä on vähennettävä 66 %, jotta saavutetaan +2 ⁰C tavoite.
Päästöjä mitataan yleensä CO₂-ekvivallentteina. Eri kaasujen ilmastovaikutukset siis standardoidaan vastaamaan hiilidioksidia. Maataloudessa merkittävimpiä kasvihuonekaasuja on kolme:
Kasvihuonekaasupäästöt maataloudessa
Lähde: Farm carbon toolkit
CO₂
CH₄
N₂O
säilyy ilmakehässä noin 100 vuotta. Merkittävin lähde on polttoaineiden palaminen. Myös maan muokkaus, maakäytön muutokset ja metsän hävittäminen synnyttävät CO₂-päästöjä.
300 kertaa haitallisempaa ilmastolle kuin CO₂. Syntyy maan mikrobiprosesseissa, jotka ovat vahvasti sidoksissa lannoitteiden käyttöön.
30 kertaa haitallisempaa kuin CO₂, mutta säilyy ilmakehässä vähemmän aikaa. Syntyy märehtijöiden pötsissä ja vapautuu vähemmässä määrin myös lannasta.
Mitkä ovat maatalouden päästöt verrattuna muihin aloihin? Lähde: Euroopan ympäristökeskus
mikrobimassaa voi mineralisaation kautta vapauttaa 15 kg typpeä, 25 kg fosforia ja 12 kg kaliumia. Lähde: Chambre d’Agriculture du Cantal
Näin paljon hiiltä vehnä tai maissi pystyy sitomaan maaperään muodostamalla oljesta ja juurista pysyvää humusta. Lähde: Arvalis Institut du Végétal
sitoutuu maahan, jos orgaanisen aineksen pitoisuus kasvaa 2,0 prosentista 2,1 prosenttiin. Lähde: Peter Breunig
voidaan keskimäärin sitoa kerääjäkasvien avulla. Lähde: Arvalis Institut du Végétal
Ruuantuotantoa on kasvatettava 70 % vuoteen 2050 mennessä maailman väestön ruokkimiseksi. Lähde: Maailman luonnonvarainstituutti
Mitkä ovat maatalouden päästöt verrattuna muihin aloihin?
mikrobimassaa voi mineralisaation kautta vapauttaa 15 kg typpeä, 25 kg fosforia ja 12 kg kaliumia.
Lähde: Arvalis Institut du Végétal
Lähde: Peter Breunig
Ruuantuotantoa on kasvatettava 70 % vuoteen 2050 mennessä maailman väestön ruokkimiseksi.
TEKSTI: JUHANI RAHKONEN Kuva: Halmelan Tila
Vuohiala kiinnostaa uusia yrittäjiä
Vuohenjuusto on yhä halutumpaa lähiruokaherkkua myös Suomessa. Halmelan tilalla Lopella nuori isäntäpari Jonna ja Eero Ukkola halusi aidosti erikoistua viljan tuotantosuunnasta. Nyt Halmelassa on 400 vuohipaikan kuttula. Lypsäviä kuttuja on 265 ja tavoitteena 400 maidontuottajaa. 24 paikkaisella karuselliasemalla kutut lypsetään kahdesti päivässä. Vuohiaineksen kohdalla alku oli Suomessa vaikeaa, aikuisia kuttuja ei ollut saatavilla. Hyvä eläinaines on tärkeä tekijä ja siksi parhaat kutut siemennetään laadukkaalla ranskalaisella maitorodun spermalla. Tavoitteena on saada kuttujen laktaatiokausi kahden vuoden pituiseksi. Pukit kasvatetaan teuraiksi omalla tilalla. Liha markkinoidaan pääkaupunkiseudulle. Vuohenlihan menekin edistämiseksi teuraseläinten kysynnälle toivoisi nousujohdetta. Maito on ehdottomasti tärkein tuote, jonka Juustoportti jalostaa maukkaiksi juustoiksi. Hyvä maidon laatu kestää 4 – 6 kk kypsyttämisen koviksi juustoiksi, joista suomalainen tuote on myös kansainvälisesti palkittu, uutena lanseerauksena Halla Juusto, kotimainen vaihtoehto halloumille. Myös litran maitotölkki on nykyisin kuluttajalle tarjolla. Mielenkiintoista ja kannustavaa country lifeä! Lisätietoa: Facebook: @halmelanluomu ja Instagram: @halmelanvuohitila
Læs mere på www.lf.dk/viben.
»Palkokasvien viljelyä lisäämällä voitaisiin säästää fossiilista energiaa jopa 3 600 terajoulea.«
”Jos palkokasveja käytettäisiin kattavasti myös tavanomaisessa viljelyssä, niiden biologinen typensidonta voisi korvata 60 prosenttia väkilannoitetypestä. Samalla saataisiin merkittävä energiansäästö, kun typpilannoitteisiin tarvittavan ammoniakin valmistus vähenisi. Fossiilista energiaa säästyisi jopa 3 600 terajoulea”, Känkänen summaa.
L
Sinimailaslisä parantaa lehmien maitotuotosta. Palkokasvien kuitu hajoaa nopeammin kuin nurmikasvien, ja lehmät pystyvät syömään niitä enemmän. Palkokasveissa on myös enemmän märehtimistä ylläpitävää sulamatonta kuitua, kertoo tutkija Auvo Sairanen Luke Maaningalta. Korkean valkuaispitoisuuden takia sinimailasta ei käytetä ainoana karkearehuna, vaan se tulee sekoittaa nurmirehuihin, joiden valkuaispitoisuus on matalampi. Puna-apila ja sinimailanen ovat ruokinnassa suunnilleen samanarvoisina. Sen sijaan rypsin valkuaista mailasella ei pystytty korvaamaan kuin osittain, Sairanen sanoo.
Parantaa tuotosta
et en almindelig stilfærdig morgen på Bjerggaard på den lille ø Barsø, lidt øst for Løjtlafornd i Sønderjylland. Helle Kreiberg Svennesen har radioen indstillet på P4, mens hun rutinemæssigt får de cirka 150 malkende sortbrogede køer gennem sildebens-malkestalden. Imens kører hendes mand Søren Svennesen rundt med gummihjulslæsseren og blander foder henne ved plansiloerne, inden han skal ind og inseminere to køer, som Helle tager fra ved malkningen. En elev med en minilæsser sørger for strøelse til sengebåse og kalve. Det er uden for turistsæsonen, og i dag ventes ingen andre gæster end journalisten fra Furen. Det er ikke som den travle tid fra midten af maj til begyndelsen af september, hvor den lille færge til Barsø ofte er fuldt læsset med de op til 24 passagerer og 3 personbiler, der kan være om bord under den 15 minutter lange sejltur.
D
Sommerens ryk ind af hovedsageligt endags-turister er stort på Barsø, og det kan mærkes på Bjerggaard, øens eneste tilbageværende landbrug. I løbet af en sæson benytter mindst 1500 gæster sig af muligheden for at komme ind og se stalden og hilse på køer, kalve og landmand m/k.” Det er typisk skoleklasser, daginstitutioner og forældre-børn arrangementer, der tager på en dagtur til Barsø, eller måske tager en enkelt overnatning i det hus vi har til lejr-skoler og lignende”, fortæller Helle, mens hun rigger an til formiddagens brød med pålæg, kaffe og te efter morgenens arbejdsrutiner. Som besøgslandbrug under Landbrug & Fødevarer får Helle og Søren et beløb for hvert skolesøgende barn, der kommer på besøg med sin klasse. De andre gæster skæpper ikke i kassen. ”Men de skal da også have lov til at komme ind og se en ko”, siger Helle med et gæstfrit smil. De mange besøgende børn er en væsentlig årsag til at soen Olga går og hygger sig med sit årlige kuld af grise i en udendørs fold. Det er sjovt for børnene at se de små gryntende grise, og senere på året bliver der fyldt godt op med svinekød i fryserne hos Helle og Søren, venner og familiemedlemmer.
1500 gæster på en sæson
Indkøbt foder som majsmel og soja er Søren og Helle nødt til at hente med deres egen transportvogn hos foderstoffirmaet eller ved færgelejet på fastlandet. Firmaerne vil ikke sende en lastvogn til Barsø, og Helle og Søren kan derfor ikke få rabat ved at købe stort ind. Til gengæld er transporten af mælk ret uproblematisk. Mælkevognens rute er planlagt, så den ankommer og returnerer med dagens sidste færge, og der er en aftale med færgen om at vente, hvis det skulle trække ud med at få hentet mælken på Bjerggaard. Heldigvis kan mælk ikke brænde, så på den tur må der gerne være andre passagerer med! Det er dog ikke alle udfordringer som er bøvlede og uundgåelige. Der er også dem som er selvvalgte og sjove. En af dem er konkurrencen i Eliteafgræsning, som Helle og Søren er med i sammen med 47 andre økologiske bedrifter. Den går ud på at få mest mulig græs i køerne i sommerhalvåret og dermed få lavere udgift til foder. ”Vi ligger i top indtil nu, så det er ret spændende. Vi klarer os godt, fordi de malkende køer kan gå frit ind og ud døgnet rundt. Kun ved malkningen henter vi dem ind, som ikke er kommet af sig selv”, siger Helle.
Henter selv foder
Sinimailanen on satoisa, mutta talvehtii huonosti.
Sinimailanen parantaa tehokkaasti maan rakennetta, on typen suhteen omavarainen ja nostaa maitotuotosta. Muualla maailmassa se onkin suosittu rehukasvi. Kannattaisiko sitä viljellä Suomessakin enemmän?
Onko sinimailasen viljelyssä järkeä?
Simiane-la-Rotonde i Luberon-regionen er en højborg mht. lavendeldyrkning.
Lavendel og enkornhvede passer godt sammen. Dette er landmændene i Provence meget tilfredse med, og det er deres kunder over hele verden også.
Tekst og fotos: Petra Jacob
LANDMÆNDVIL HAVEFLERE VIBER
Teksti: Anna-Maija Teppo Kuvat: Sanna Kykkänen
Hannu Känkänen
Vahvan juuristonsa ansiosta sinimailanen on typen suhteen omavarainen.
år en ung trendy forbruger går hjem fra sit lokale supermarked med et glas hampe-pesto i tasken, eller når hun masserer sit ansigt med en Facial Moisturiser Anti-aging creme med hampe olie, så er der en direkte forbindelse til et gods på det sydlige Djursland med en meget lang historie bag sig. Faktisk går Møllerup Gods’ historie helt tilbage til den gang kong Erik Klipping blev myrdet i Finderup Lade i 1286, og Møllerups daværende ejer, Marsk Stig, blev dømt medskyldig i kongedrabet og dermed fredløs. At Marsk Stig måske blev udsat for et justitsmord, er en anden sag, som nok aldrig bliver opklaret. Hvorom alting er, så er der på den påståede kongemorders ejendom i dag vokset en hel lille koncern frem, centreret om en afgrøde som i mange årtier var dømt ude af dansk landbrug, men nu er kommet tilbage. Hamp. ”Hamp er en fantastisk afgrøde”, siger Anne Sophie Gamborg, hvis familie har ejet Møllerup siden 1920. ”Du kan lave alt med hamp”, fortsætter hun med entusiasme i stemmen. ”Du kan lave fødevarer af frøene, medicin af bladene og tekstiler, reb og alt muligt andet af stænglerne. Da vikingerne kom til Vinland, i det vi i dag kalder Canada, havde de hampefrø med, som de skyndte sig at så. Ellers kunne de jo ikke senere lave tovværk og sejl, så de kunne komme hjem igen”, forklarer hun.
uke Jokioisten tutkimusten mukaan kannattaisi. ”Sinimailanen on erinomainen kasvi rehunurmiin siellä, minne se peltojen ominaisuuksien perusteella sopii, eli pohjavesi ei ole kovin korkealla ja pH on riittävän korkea”, Luken erikoistutkija MMT Hannu Känkänen sanoo.
ProAgria tarjoaa kattavan asiantuntijaverkostonsa voimin viljelyneuvontaa hedelmä-, marja- ja vihannesviljelijöille. Marjanviljelyn asiantuntija Mirja Tiihonen kartoittaa riskejä ja niiden torjuntaa: ”Jo nyt on Suomeen levinnyt uusia tuholaisia, jotka talvehtivat entistä todennäköisemmin. Tuulien mukana meren yli voi tulla esimerkiksi perhostuholaisia. Ulkomailta tulee merkittävä määrä taimia, joiden mukana voi kulkeutua kasvintuhoojia.” ”Pitkän kasvukauden lajit hyötyvät yhä yleistyvästä tunneliviljelystä, kuten esim. karhunvadelma. Esim. keväthallojen vaikutusta saadaan lievennettyä. Eniten tunnelissa viljellään mansikkaa ja vadelmaa, joka saa siitä myös sääsuojaa piiskaavalta sateelta.” Pitkät hellejaksot ovat kuitenkin tunnelien lämpötilan-hallinnalle haastavia, etenkin jos yölämpötilat ovat korkeita. Liian korkea lämpötila näkyy kasvuhäiriöinä ja sadon laadun heikkenemisenä.
Viljelyneuvonta: Riskien hallintaa
Suomessa sinimailanen ei ole yleistynyt, koska sitä pidetään hankalana viljelykasvina. Se on herkkä tallaamiselle ja liialliselle kosteudelle ja saattaa talven aikana hävitä lähes kokonaan kasvustosta. ”Esimerkiksi mailasen viljelyseuduilla Kanadassa on mannerilmasto, jolloin syksyt ovat huomattavasti kuivempia kuin Suomessa”, Luke Maaningalla työskentelevä tutkija Sanna Kykkänen sanoo. Menestyäkseen sinimailanen tarvitsee maan, jonka pH on lähes 7, läpäisevän maalajin ja mielellään etelärinteen. Tallaamisen välttämiseksi peltoliikenne pitäisi minimoida ja esimerkiksi lannoitus tehdä muutaman päivän sisällä niitosta. Kuivuutta sinimailanen kestää paremmin kuin nurmiheinä. Myös rikkakasvien torjunta on haastavaa. Suojaviljaan kylväminen helpottaa huomattavasti rikkakasvipainetta, Kykkänen sanoo. Koska mailaset ovat arkoja varjostukselle, suojavilja kannattaa kylvää melko harvaan ja korjata vihanta- tai kokoviljana.
Vaativa viljelykasvi
Riittävän aikainen korjuu ja loppukesällä tai syksyllä tehty kaliumlannoitus parantavat talvehtimista. Kuopion korkeudella mailanen tulisi niittää jo ennen elokuun puoliväliä, jotta se ehtii kasvaa riittävästi talvea vasten. Eteläisemmässä Suomessa peliaikaa on enemmän ja siellä saadaan usein kolmekin satoa. Sinimailanen korjataan hieman normaalia korkeampaan sänkeen, jotta uudet versot eivät leikkaannu pois niitossa. Lypsylehmille rehu on sopivaa, kun ensimmäiset nuput aukeavat.
Korjattava ajoissa
Erno Rastila ja Päivi Pakarinen ovat sinimailasen viljelyn veteraaneja. Heidän tilallaan Lammilla mailasta on viljelty jo 15 vuoden ajan. Rastila pitää sen parhaina ominaisuuksina maanparannusvaikutusta, typen sidontaa, sadontuotantokykyä ja lehmien syönnin lisääntymistä. Tilan sinimailasnurmet perustetaan seosnurmina vehnä suojakasvina ja kevätmuokkausta vältetään tallauksen minimoimiseksi. Nurmisatoja korjataan kolme. Korjuu ja lannoitus tehdään muiden nurmiseoksessa olevien kasvien ehdoilla. Rastilan mielestä sinimailanen ei ole erityisen vaativa viljelykasvi. Hankalinta on kasvinsuojelu, koska mailaselle hyväksyttyjä valmisteita on vähän. Myös liika kosteus voi olla ongelma. ”Ei se mikään vesikasvi ole”, Rastila naurahtaa.
”Maistuu lehmille”
Emakoilta vierotetaan pahnuetta kohti 10,7 ja vuotta kohti 24,8 porsasta. Finnpig Oy hankkii eläinainesta omistajiensa, A-Tuottajat Oy:n ja HKScan Finland Oy:n sikaketjuihin yhteistyössä tanskalaisten ja hollantilaisten jalostajien kanssa. Noin 200 porsastuotantotilan ja 60 000 emakon tuotanto perustuu 3-roturistetyksiin. Emakot porsivat keskimäärin 4,9 kertaa. Niiltä vierotetaan pahnuetta kohti 13,2 ja vuotta kohti 31,1 porsasta. Porsaiden perimästä puolet tulee durocilta, 25 % maatiaiselta ja 25 % yorksihirelta. Suomessa hybridiemakoita tuotetaan neljällä tilalla. Tavoiteltavana pahnuekokona pidetään emakon nisäluvun mukaista porsaiden määrää.
nellmanin sikaketjun yli sadassa eri kokoluokkaa edustavassa porsitussikalassa on noin 15 000 Figen Maatiainen ja Figen Yorkshire -taustaista Matriarkka-emälinjaista emakkoa. Ne porsivat kaikkiaan keskimäärin 4,3 kertaa ja vuodessa keskimäärin 2,3 kertaa.
S
”Liian pieni pahnue ei ole taloudellisesti kannattava, liian suuren pahnueen ongelmat alkavat jo sikiöaikana”, sanoo Figen Oy:n kehityspäällikkö Kirsi Partanen. Suurissa pahnueissa sikiöiden kasvua voivat rajoittaa kohdun ja istukan kapasiteetti. Porsaiden pitäisi olla elinvoimaisia jo syntyessä, jotta ne kasvaisivat jatkossakin paremmin. ”Hapen puute porsimisen pitkittyessä heikentää porsaan elinvoimaisuutta ja vaikuttaa myöhempään kasvuun”, Partanen toteaa. Riski porsaiden kylmettymiselle, nälkiintymiselle, emakon ruhjomaksi tulemiselle ja kuolemalle suurenee. Liian iso pahnue rasittaa ja laihduttaa emakkoa ja lisää hoitajan työtä. Oikea, emakon kuntoa ylläpitävä ruokinta edellisen tiineyden ja seuraavan siemennyksen aikaan parantaa munasolujen tuotantoa ja seuraavan pahnueen kokoa. Siemennykselläkin on vaikutusta pahnuekokoon ja porsaiden tasakokoisuuteen. Matriarkka-emälinjalla nisiä on keskimäärin 14-16. Jos porsaita on emakon nisiä enemmän, pahnueita joudutaan tasaamaan. Siirtoja pyritään kuitenkin välttämään, ettei levitettäisi mahdollisia taudinaiheuttajia pahnueesta toiseen. Snellmanin porsitussikaloissa yleisin pahnuekoko on 12-14 elävää porsasta. Ylisuuria, yli 18 porsaan pahnueita on 2 % ja alle 10 porsaan pahnueita 16 %. ”Jatkossakin tavoitellaan hyvän kokoisia, elinvoimaisia pahnueita”, Kirsi Partanen sanoo. ”Eläinaineksen ohella siihen vaikutetaan lähinnä tiineytys- ja hoitorutiineja kehittämällä.”
Heikki Hassinen
»Pahnuekoon ohella tulisi parantaa emo-ominaisuuksia, porsaiden ja lihasikojen kasvua, eläinten rakennetta sekä alentaa rehunkulutusta.«
Porsaiden elinvoimaisuus tärkeä
Emakko tarjoaa porsailleen maitoa noin kerran tunnissa. Siksi kaikkien porsaiden pitäisi päästä imemään yhtä aikaa. Sopivimpana pahnuekokona pidetään emakon toimivien nisien määrän mukaista porsaiden määrää.
Suomen kahdella, sikagenetiikkaa omistajateurastamoidensa tarpeisiin tuottavalla yrityksellä on omat strategiansa emakoiden sopivan pahnuekoon saavuttamiseksi.
Sopiva pahnuekoko säästää emakoita, porsaita ja hoitajia
Teksti ja Kuvat: Maija Kyrö
Porsaiden elinvoimaisuus jo syntyessä on erityisen tärkeää vapaaporsituksessa.
Finnpig Oy:n toimitusjohtaja Heikki Hassinen korostaa yksittäisten jalostuksellisten ominaisuuksien sijaan koko tuotantoketjun toimivuutta. ”Esimerkiksi pahnuekoon lisäksi pitää pystyä parantamaan emo-ominaisuuksia, porsaiden ja lihasikojen kasvua ja alentamaan rehunkulutusta. Rakenne on erityisen tärkeä eläinten kestävyyden ja hyvinvoinnin kannalta”, Hassinen listaa. Finnpigin ristetysohjelma muotoutui 10 vuotta sitten, kun sopimustiloilla alettiin käyttää alkuperältään norjalais-hollantilaista Topigs Norsvin- ja tanskalaista DanBred -emakkoainesta. Topigs Norsvin jalostussikaloissa kaikki porsaat genomitestataan ja punnitaan syntyessä ja 3-viikkoisina. Kun porsaiden paino on mukana jalostustavoitteissa, voidaan porsaiden syntymäpainon lasku estää pahnuekoon kasvaessa. Genomitestauksen arvioidaan nopeuttavan jalostuksen etenemistä 25 %. Emojen nisälukua ja maidontuotantoa pyritään lisäämään. Nisäluku oli keskimäärin 14,5, nyt 16,2. ”Nisäluku on puhtaasti jalostuksen tulosta, kaikkiin muihin vaikuttaa myös yleinen management”, Hassinen toteaa. Keskimääräinen vierotettujen porsaiden määrä on yli 30, kun se aluksi oli 21. Porsaskuolleisuus on silti pienentynyt. Tiloilta saadun palautteen mukaan Topigs Norsvin -emakoiden nisäluku ja maitomäärä on riittänyt hyvin syntyville porsaille.
Koko ketju toimivaksi
Kirsi Partanen
»Sopivan kokoinen pahnue on taloudellisesti kannattava ja emän hoidettavissa.«
an bøjer sig ned mellem sojaplanterne, og stikker en kniv ned i den røde jord. Solen brænder på hans stråhat. ”Se!” peger han stolt. ”Det var det jeg sagde: Der er liv i jorden. To orme kryber over hinanden, og forsøger at finde vej gennem det visne plantemateriale.” Landmand Rogério Pacheco griber en håndfuld planterester. ”Dette er vores humus.” Han peger på de halvhøje majsstængler, rester af den forrige afgrøde. ”Vi har ikke pløjet siden 1991. Det medfører erosion. Når det styrtregner, bliver jorden skyllet ned af bakkerne, og tager vores afgrøder med. Vi pløjer ikke, dermed bevares jordens struktur, og jordorganismerne forbliver intakte. Derudover bliver jordens evne til at holde på vandet forbedret. Jeg tør godt sige, at direkte såning er redningen for det brasilianske landbrug.”
Strategiana monipuolisuus
”Valkoisen indica-riisin tuontia Kambodzhasta ja Burmasta on säännelty Euroopan komission vuonna 2019 asettamalla suojatullilla, mutta se on nyt päättymässä. Lisäksi tullin piiriin kuulumattoman burmalaisen japonica-riisin tuonti on kasvanut nopeasti”, selittää Stefano Greppi, Italian suurimman maataloustuottajajärjestön Coldiretin puheenjohtaja Pavian alueella. Lisäksi viimeisten kahden vuoden aikana on syntynyt ilmiö, jossa tuodaan pieniä, alle 5-20 kilon riisipakkauksia EU:n ulkopuolelta, ennen kaikkea Thaimaasta. ”Tämä on syrjäyttämässä eurooppalaista riisintuotantoa”, Greppi sanoo. ”Ilmiön ansiosta kilpailijamme ovat saavuttaneet hyllytilaa supermarketeissamme, eikä ongelmaa voida loputtomasti pyrkiä ratkaisemaan pelkästään suojatulleilla.” Toinen puoli ongelmasta on ”todellisten” tuotantosopimusten puuttuminen. Vain noin 1 % riisintuotannosta on sopimustuotantoa. ”Teollisuus suosii sirpaloitunutta tuotantoa, koska se hyötyisi vähemmän kiinteistä hintasopimuksista. Sopimustuotanto, joka huomioisi tuottajat, jalostajat sekä jälleenmyyjät, olisi kuitenkin elintärkeää, jotta viljelijät voisivat varmistaa hinnan, joka kattaa ainakin heidän kustannuksensa.” Lopuksi, tuotteiden pitäisi olla alkuperämerkittyjä ja jäljitettävissä aina siemenestä kaupan hyllylle. ”Tämä auttaisi oikeuttamaan korkeamman hinnan sekä suojaamaan kotimaista tuotantoa.”
Vanhoja lajikkeita riskillä
I
Piedmontelainen riisintuottaja Igiea Adami istuttaa Carnaroli-riisiä tulvitetulle pellolle.
Italiassa, joka on Euroopan johtava riisin tuottaja ja viejä, viljelijät peräänkuuluttavat vakaampia hintoja ja parempia viljelykiertoja. Haasteita aiheuttaa kansainvälisen kilpailun lisäksi kasvinsuojeluaineiden käytölle asetetut rajoitukset sekä lähes totaalinen viljelysopimusten puuttuminen.
Tekst: KLAUS SIEG
Alle 10 kilometrin päässä, Sant Alessio con Vialonessa, Stefano Lamberti on kiireinen kylväessään omilla pelloilleen Keope-lajiketta, jota myydään niin ikään Carnoli-nimen alla ja luonnehditaan usein ”riisien kuninkaaksi”. Hänen tilansa pinta-ala on juuri yli 200 hehtaaria, josta kolme neljännestä on omistettu riisin viljelyyn. Noin 1 100 tonnin vuotuinen kokonaissato myydään elintarviketeollisuuteen. ”Tällä alalla toimii edelleen vapaan markkinatalouden kysynnän ja tarjonnan lait”, viljelijä sanoo. ”Kiinteitä tuotantosopimuksia on vähän ja viljelystä puuttuu kokonaisuutena ajatellen suunnitelmallisuus, mikä heijastuu hintoihin suurena vuosittaisena vaihteluna.”
hän selittää. Luigi Bianchi tuottaa yhdessä vaimonsa kanssa vuosittain 600 tonnia kiillottamatonta riisiä noin 100 hehtaarin pinta-alalla. Heidän tilansa sijaitsee Pojoen laakson sydämessä Albuzzanon kunnassa, joka kuuluu Euroopan johtavaan riisintuotantoalueeseen, Pavian maakuntaan. Italiassa vanhoja riisilajikkeita on paranneltu, mutta niitä markkinoidaan silti alkuperäisillä nimillään. Lajikkeet tarjoavat parempia satoja ja alemmat tuotantokustannukset. Italian riisituotannon vahvuus on kuitenkin vielä tänäkin päivänä maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen geneettinen monimuotoisuus. Noin 4 000 maatilaa tuottaa vuosittain 1,4 miljoonaa tonnia riisiä 228 000 hehtaarin alalla. Maa tuottaa yksinään noin puolet eurooppalaisesta riisistä, ollen samalla Euroopan johtava riisintuottaja sekä viejä. Riisinviljely on tärkeä tuotantosuunta, mutta kohtaa yhä kovenevaa kilpailua. ”Joudumme kilpailemaan Aasian maiden kanssa”, selittää Luigi Bianchi. Heidän ei, muiden etujen ohella, tarvitse noudattaa samoja tiukkoja kasvinsuojeluainerajoituksia eurooppalaisten kollegojensa kanssa.
Teksti: Laura Turrini KUVAT: Laura Turrini ja Beni di Busonengo
Tuotantosopimuksia ja läpinäkyvyyttä
Tämän mielipiteen jakaa myös Igiea Adami, joka tuottaa riisiä 150 hehtaarin alalla Verceilin maakunnassa. Carnoli-lajiketta on noin 15 % tuotetusta 1 100 tonnin vuotuisesta kokonaissadosta. Kolmannes tästä määrästä istutetaan edelleen käsin tulvitettuun peltoon ja kasvatetaan ilman kemikaaleja. ”Vaihtelevien hintojen ja korkeiden tuotantokustannusten takia perinteiset lajikkeet ovat yhä nopeammin katoamassa tiloilta”, Adami sanoo. ”Mutta olemme edelleen vakuuttuneet niiden potentiaalista.” Hän myy kaiken vanhoista lajikkeista saadun sadon paikallisille markkinoille. Loput tuotannosta menee elintarviketeollisuuteen ja pääosin vientiin. ”Satoisampien lajikkeiden osalta olemme viimeisten 5-6 vuoden ajan tehneet tuotantosopimuksia teollisuuden kanssa, vaikkakin pelkään, että tämä voi olla kaksiteräinen miekka neuvotteluvoiman suhteen.” ”Toinen tärkeä asia on kasvinsuojeluaineiden käyttöön asetetut rajoitukset, sillä ne eivät ole samoja ulkomailla.” Riisinviljelyssä ei tällä hetkellä ole yhtenäisiä säännöksiä sen paremmin EU:n sisällä, kuin Euroopan ja kolmansien maiden välillä. Tuloksena ovat italialaisten viljelijöiden kohdalla pienemmät sadot ja suuremmat tuotantokustannukset. ”Yhtenä ratkaisuna ne, jotka pystyvät – mukaan lukien me – ovat ottaneet käyttöön täsmäviljelytekniikoita”, Adami sanoo. ”Mutta tämä ei kuitenkaan yleensä riitä tasaamaan ulkomaiden kilpailuetua.”
ma on alkamassa lämmetä ja kepeä kevättuuli saattelee meitä kulkiessamme peltojen lomitse. Luigi silmäilee traktoriaan, joka on ollut töissä varhaisesta aamusta asti. ”Tänään kylvämme Caravaggio-riisiä. Se on hyvin samantyyppinen historiallisen Carnaroli-riisin kanssa, jonka etuna on parempi tuottavuus”,
tephen Chinyama sidder på en træstol i skyggen af et træ. Han lader med tilfredshed blikket glide over hans gård. Han ser på de simple nykalkede stenhuse, traktoren, vognen med vandtanken og ildstedet, hvor kvinderne tilbereder Nshima. Denne majsgrød er nationalretten i Zambia. Den majs de bruger til Nshima, vokser lige ved siden af gården. ”Da min far startede, var her stadig krat og vilde dyr,” siger landmanden. I dag er området i den sydlige provins omkring byen Mazabuka centrum for Zambias landbrug. På markerne, der ser ud til at strække sig til horisonten, vokser der et hav af sukkerrør. De dyrkes af kontraktlandmænd og Zambia Sugar, der har en stor sukkerfabrik her. Virksomheden, der er et datterselskab af Associated British Foods, producerer ikke kun det meste af Zambias behov for sukker, men eksporterer også til adskillige nabolande og Europa. Bortset fra sukkerrørplantagerne arbejder der også her tusindvis af små og mellemstore landmænd som Stephen Chinyama, der arvede gården efter sin far for omkring 20 år siden. ”Dengang havde vi tre køer og 20 ha jord.” I dag har han 60 køer. Ud over sine egne 20 ha har han 30 ha i forpagtning, hvor han dyrker majs og bomuld samt lidt ærter og jordnødder. Stephen sørger godt for sin store familie.
Riisintuottaja Luigi Bianchi Naviglio Grande -kanavan äärellä; tästä pisteestä eteenpäin vesi kastelee hänen omia peltojaan.
Näissä olosuhteissa monipuolisuus on italialaisille riisintuottajille käytännössä välttämätön riskinhallintatyökalu. Stefano Lamberti esittelee tilallaan ylpeänä riisisäkkiä. . ”Pavian yliopiston kanssa tehdyn yhteistyön ansiosta onnistuimme elvyttämään Vialone Neron vuonna 2015, sen oltua vuosia unohdettuna. Olemme nyt ainoa tila, joka ylläpitää lajiketta ja tuotamme sitä 2 tonnia vuodessa. Emme selviäisi ilman geneettisiä parannuksia, mutta on myös tärkeää, ettei vanhoja lajikkeita hylätä. Niiden ominaisuuksien pitäisi kuitenkin heijastua myös myyntihintoihin.”
geeniperimän säilyttäminen
Riisintuottaja Stefano Lamberti tarkastaa Indica Lungo B -riisin laatua varastollaan Cascina Vialonessa.
STEFANO GREPPI
»Elintarviketeollisuus suosii sirpaloitunutta tarjontaa.«
Palataan Luigi Bianchin maatilalle. ”Tarvitsemme ehdottomasti parempaa tuotantorakennetta”, myös hän nyökkää. ”Suunnittelemme alkuperämerkin hakemista Pojoen laakson riisille. Perinnelajikkeista voi olla todellista hyötyä alalle, jos ne suojataan tuotemerkinnöillä. Ja niiden suojeleminen on tärkeää, etteivät niiden ominaisuudet ja monimuotoisuus katoa.”
Veden merkitys
Kolmannes Carnaroli-riisistä istutetaan Beni di Busonengossa käsin tulvitettuun peltoon ja kasvatetaan täysin ilman kemikaaleja.
LUIGI BIANCHI
»Joudumme kilpailemaan Aasian maiden kanssa.«
Päivä lähentelee puoltaan ajaessamme Luigin lavamaasturilla jo kylvettyjen ja vielä muokkaamista odottavien peltojen lomitse. Hän haluaa ennen lähtöämme näyttää vielä perustan kaikelle kasvulle: vedenlähteen. Vesi tulee Alppien juurelta Ticino-joesta 50 kilometrin mittaista Naviglio Grande -kanavaa pitkin. Se levittäytyy Luigin johtaman kastelukonsortion maille ja jakaantuu sieltä lukuisia kanavia pitkin hänen omille pelloilleen. Monien muiden haasteiden lisäksi eurooppalaiset riisintuottajat kamppailevat myös vesipulan kanssa. ”Vesi on elintärkeää alallamme”, Luigi sanoo. Riisin tulvittaminen vaatii valtavia määriä ”sinistä kultaa”. ”Vesivarojen suojelu tulee tärkeämmäksi päivä päivältä. Vesistöjen hoidon optimointi Alppien juurella, mistä meidän kasteluvetemme saa alkunsa, on tärkeimpiä tavoitteitamme tulevina vuosina.”
Igiea Adami tuottaatilallaan Beni diBusonengossa,Vercellinmaakunnassa,riisiä 150 ha alalla.Noin puolet siitäistutetaan veteen.
Monivuotinen leveäkompassikukka (Silphium perfoliatum) on helppohoitoinen, hyväksi maalle ja pölyttäjille – sekä Julius Kühn -instituutin tuoreen tutkimuksen mukaan myös todellinen vaihtoehto maissille biokaasun tuotantoon.
Teksti: Annina Werths Kuvat: Schittenhelm/JKI
Nyt häntä näyttää onnistaneen. ”Kylvövuonna leveäkompassikukka kasvaa polvenkorkuiseksi eikä juuri tuota satoa”, Schittenhelm kertoo. ”Jotta tuottoa voidaan saada myös ensimmäisenä vuonna, se voidaan kylvää maissin aluskasviksi. Ensimmäisen vuoden jälkeen kasvilla on kuitenkin monia ominaisuuksia, jotka voittavat sinut puolelleen.” Tri Schittenhelm työskentelee maaperätieteen ja kasvintuotannon tutkijana Julius Kühn -instituutissa (JKI) Braunschweigissa, Saksassa. Tutkimuslaitoksessa on juuri käynnistynyt hanke, jossa selvitetään, voiko leveäkompassikukka auttaa torjumaan rankkasateiden aiheuttamaa eroosiota rinnemailla. Kasvi vaatii vähemmän muokkausta ja sen syvä ja vahva juuristo tarjoaa hyvin tukea maaperälle, joten se on omiaan eroosion torjunnassa.
Agaave kasvaa kuivissa olosuhteissa ja kestää siten hyvin kuivuusjaksoja.
e seneste år er det blevet lettere at være vibe på landmand Torben Farums jorde i Vendsyssel. Han er nemlig begyndt køre uden om de fugtige pletter, hvor der kan stå vand om vinteren, når han sår sine afgrøder. De pletter må viberne godt få, har han besluttet. ”Det hænger sammen med min interesse for naturen. Viben er jo en indikatorart, så når viben har det godt, har naturen det godt”, forklarer han. Torben Farum er en af de danske landmænd, der følger en fælles opfordring fra Landbrug & Fødevarer og Dansk Ornitologisk Forening om at sikre bedre forhold for viber. Bestanden af den populære forårsbebuder er reduceret med 75 procent på 45 år. Det skal der laves om på med flere fugtige områder, ingen tromlen eller græsslæt i fuglenes yngletid og andre tiltag, mener de to organisationer.
lanter der betegnes som 'hyper- akkumulatorer', kan tåle at optage metaller, og opbevare dem lige under bladenes overflade. Det er blot nogle få gram, men i markskala er det nok til, at man kan overveje at ”dyrke metal”, siger Guillaume Echevarria, der er specialist i hyper-akkumulatorer på University of Lorraine, Frankrig. Forskeren er medstifter af startup-virksomheden Econick, der har specialiseret sig i phyto-ekstraktion af nikkel. Indtil nu har disse planter hovedsageligt været interessante for deres evne til at rense forurenet jord for tungmetaller som zink, cadmium, kobber, kobolt, bly, tallium osv. Men nogle af de absorberede metaller kan anvendes. Econick har netop underskrevet en kontrakt med stålproducenten Aperam om biokilden nikkel, som kræves ved fremstilling af rustfrit stål. ”’Agro-minedrift’ er virkelig en nichebranche, men efterspørgslen efter nikkel vil stige i de kommende år, så vi kan ikke vende ryggen til en økonomisk bæredygtig kilde,” forklarer Guillaume Echevarria. Selvom metoden ikke kan konkurrere med industriel udvinding, er mængden af metal der kan udvindes fra en mark imponerende. Buskene Phyllanthus rufuschaneyi, som Econick dyrker, kan optage 250 kg/ha nikkel om året. ”I teorien ville det være muligt at opfylde Aperams behov.” Metal er ikke en uendelig ressource, men der er rigelige mængder i jorden, og såning på et lag af industriaffald vil medvirke til at fuldende cirklen.
on koulutukseltaan maatalousbiologi ja on työskennellyt monivuotisen leveäkompassikukan parissa Julius Kühn -instituutissa noin 10 vuoden ajan.
Tri Siegfried Schittenhelm (65)
Voit lukea Siegfried Schittenhelmin yksityiskohtaisen haastattelun Vako-lehden sähköisestä versiosta thefurrow.co.uk/cupplant
»Hamp passer godt ind i et sædskifte med korn.«
ähes 20 vuoden ajan tri Siegfried Schittenhelm on etsinyt hyvää vaihtoehtoa energiamaissille. Hän on kiinnittänyt huomiota vesien suojeluun, monimuotoisuuteen, maan viljavuuteen sekä – muuttuva ilmasto huomioiden – maatalouden parempaan ekologiseen kestävyyteen.
Kasvin todellinen supervoima on kuitenkin energia. ”Se tuottaa vain 15 % vähemmän biomassaa kuin maissi, mutta tätä tasapainottavat viljelyssä saatavat säästöt. Se vaatii vähemmän siemeniä, dieseliä, lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita”, tri Schittenhelm ylistää. Puhumattakaan ekologisista hyödyistä, kuten monimuotoisuuden parantaminen ja eroosion torjuminen.
Täynnä tehoa
Kylvön jälkeen kasvia voidaan hyödyntää monen vuoden ajan. Se kasvaa kolme metriä pitkäksi ja sillä on paljon isoja lehtiä. Siksi se vaatii myös paljon vettä. Maissiin verrattuna se tarvitsee 50 % enemmän vettä saman biomassan tuottamiseen. Kasvi pudottaa alimpia lehtiään, mutta tästä on myös hyötyä, sillä se parantaa maan viljavuutta. Sen voimakas kukinta alkaa samoihin aikoihin, kun rapsin kukinta päättyy, joten mehiläiset, kimalaiset ja muut hyönteiset rakastavat sitä. Sato voidaan korjata ajosilppurilla elokuun lopussa tai syyskuun alussa. Jälkikasvu toimii kerääjäkasvin tavoin, eli peltoon ei jää talveksi ylimääräistä typpeä huuhtoutumaan. Saksassa leveäkompassikukkaa viljellään tällä hetkellä noin 6 000 ha alalla. Kysyntä on hiljattain kasvanut ja kasvi nauttii myös EU:n viherryttämistukea. Tri Schittenhelm on jäämässä eläkkeelle tänä vuonna ja on iloinen, että pääsi tutkimaan kasvia: ”Kun leveäkompassikukka tuli kuvioihin, olin aluksi epäileväinen sen suhteen. Mutta sitten ymmärsin, että se tarjoaa paljon potentiaalia energiamaissin tuotannon vähentämiseksi terveelle tasolle. Ja se on varteenotettava tavoite.”
Kestää aikaa ja paranee vanhetessaan
yksy 2020 valtavalla pellolla Ranskassa, lähellä Clermont-Ferrandia. Kaukana horisontissa John Deere 8RX-telatraktori on kääntymässä ja suuntaamassa kohti pientä ihmisjoukkoa, joka seisoo pellon reunalla. Heidän joukossaan on Simon Schowalter, John Deeren isoista traktoreista vastaava tuotepäällikkö.
Parempi hyötysuhde
8RX-sarjan traktorit tarjoavat myös paremman hyötysuhteen, koska telojen ansiosta niiden moottorin tuottama teho saadaan ohjattua tehokkaammin varsinaisen työn tekemiseen. Tärkeässä roolissa ovat painuma ja luisto. Suuri painuma johtaa vierintävastuksen kasvamiseen sekä sitä kautta lisääntyneeseen polttoaineen kulutukseen. 8RX-traktoreissa painuma on kumitelojen ansiosta pieni. ”Näennäisen pienillä eroilla voi olla tässä iso vaikutus”, Schowalter selittää. ”Koska 8RX ei jätä juuri mitään jälkiä, sen avulla voidaan saavuttaa yli 20 % säästö polttoaineen kulutuksessa hehtaaria kohti. Tämä korostuu etenkin silloin, kun traktorilla tehdään raskasta vetotyötä.” Pienen painuman lisäksi myös luistolla, tai oikeastaan sen puuttumisella, on iso merkitys. Kun pyörätraktorissa maakosketuksessa on 12-16 paria ripoja, on niitä kumitelatraktorissa 44 paria. Tämä tarkoittaa, että luisto on vain 1-3 %, kun pyörätraktorilla optimi on 8-12 % ja usein mennään sen yli. Loppujen lopuksi tekniikasta hyötyy viljelijän lisäksi myös ympäristö. ”8RX-traktori voi, käytöstä ja tuntimääristä riippuen, saavuttaa jopa 20 tonnin säästöt CO₂-päästöissä konetta ja vuotta kohti”, Simon Schowalter lopettaa.
Isommat työleveydet, vähemmän pyöränjälkiä
Roger Stirnimann, maatalousteknologian lehtori Bernin maatalous-metsätieteellisestä HALF-yliopistosta, kiinnittää huomioita toiseen isojen koneiden tuomaan etuun: ”Isommat koneet ovat painavampia, jolloin on olemassa riski maan tiivistymisestä, mutta ne mahdollistavat myös isommat työleveydet. Tämä tarkoittaa, että pyöränjälkien alle jäävän pinta-alan osuus on merkittävästi pienempi. Lisäksi nykyaikaiset traktorit tarjoavat monia keinoja vaikuttaa maan tiivistymiseen. Modernit, isokokoiset renkaat suurentavat kosketuspinta-alaa ja niihin voidaan yhdistää rengaspaineen säätöjärjestelmiä. Muita vaihtoehtoja ovat perinteisten paripyörien käyttäminen ja telatraktorit.” John Deeren 8RX-sarja putoaa viimeksi mainittuun kategoriaan. Simon Schowalterin mukaan tela-alustan vaikutus maan tiivistymiseen voidaan osoittaa mittaamalla maan kyky imeä itseensä vettä sen jälkeen, kun siitä on ajettu yli. ”Meillä oli tässä kokeessa monia erilaisia traktoreita ja alustaratkaisuja. Niillä ajettiin pellolla ja jäljistä mitattiin veden imeytyminen maahan.” Tulokset osoittivat, että 8RX-traktorin jäljissä vesi imeytyi yli kolme kertaa nopeammin verrattuna 5 tonnia kevyempään 8R-traktoriin, jossa oli modernit VF710-renkaat ja vain 0,6 barin rengaspaine. ”Tällä on monia etuja, kuten vähentynyt eroosio ja pintavalunta sekä parantunut vedenimemis- ja pidätyskyky. Kasveilla on siis myös kuivina kausina paremmin vettä ja ravinteita saatavillaan. Kaikki tämä johtaa suurempiin satoihin, isompaan biomassaan ja tehostuneeseen hiilensidontaan. Tämä ei hyödytä pelkästään ympäristöä, vaan myös viljelijän kukkaroa. Jos saamme tavanomaisesta vehnästä 3 % enemmän satoa, voi viljelijän saama tuotto kasvaa jopa 50 € hehtaaria kohti”, Schowalter selittää.
Miten maan tiivistyminen aiheutuu?
Haastattelemme lyhyesti Matthias Stettleriä, joka toimii tutkijana Bernin maatalous-metsätieteellisessä HALF-yliopistossa.
Rengas painuu syvemmälle maahan ja työntää pientä maavallia edessään. Telaratkaisun avulla painuma voidaan minimoida.
Maatalouskoneiden maata tiivistävän vaikutuksen vähentäminen on tärkeä tehtävä konevalmistajille. Uuden 8RX-sarjan myötä John Deere tarjoaa telatraktorin, joka on mittavasta koostaan huolimatta erityisen hellävarainen maalle. Tutustaan hieman tiivistymisen ehkäisyyn teoriassa ja käytännössä.
Linkki Terranimo-työkaluun: https://terranimo.world
Teksti: Julian Stutz Kuvat: John Deere
et vigtigste er ikke salgsprocessen, men hvad der sker efter handlen. Den engelske John Deere forhandler Ben Burgess benytter fjernovervågning til at opretholde direkte kommunikationslinjer mellem forhandler, maskine og maskinfører – det giver bedre kontrol med driften og et godt indblik i maskinernes effektivitet.
Hän on kollegoidensa, sekä rengasvalmistaja Michelinin edustajien kanssa keräämässä dataa erilaisten traktorien ja alustaratkaisujen vaikutuksesta maaperään. ”Esittelimme 8RX-sarjan viimeisessä Agritechnica-näyttelyssä erityisen maaperäystävällisenä traktorina. Haluamme todistaa tämän myös käytännössä ja siksi keräämme dataa monissa eri maissa ja erilaisilla traktoreilla”, Schowalter kertoo. Syksyllä tehtyjä kokeita seuraa vielä jatkotestejä. Tavoitteena on, että Schowalter ryhmineen voi todistaa aukottomasti 8RX-traktoreiden potentiaalin maaperän tiivistymisen ehkäisyssä. Tämä potentiaali perustuu pääasiassa isoihin kumiteloihin, joiden avulla 8RX-traktori liikkuu. Ne saavat aikaan erittäin suuren kosketuspinta-alan, jolloin traktorin koko paino jakaantuu tasaisesti isolle alueelle. Schowalter havainnollistaa asiaa erimerkillä: ”20-tonnin painoisella 8RX-traktorilla ja minulla, joka painan noin 85 kg, on jotakin yhteistä, nimittäin täsmälleen sama pintapaine maanpintaa vasten. Tämä tarkoittaa, että kone kohdistaa maahan kilogrammoissa mitattuna yhtä suuren voiman neliösenttiä kohti, kuin minä.” Kysymys ei siis ole pelkästään painosta, vaan siitä, miten se jakautuu maassa.
Hellävarainen jättiläinen
8RX-traktorin teloilla on iso kosketuspinta- ala, minkä ansiosta maahan kohdistuva paine on pieni.
Maan tilavuudesta noin puolet on tyhjää, eli huokosia. Jos maahan kohdistetaan liikaa painoa, huokoset painuvat kasaan. Jos huokosia on painettu liikaa kasaan, ei maaperä toimi enää normaalisti, jolloin puhutaan haitallisesta maan tiivistymisestä. Tiivistyminen rajoittaa ilman, veden ja ravinteiden liikkumista maassa, eikä juurilla ole enää tilaa kasvaa. Sadot voivat pienentyä 10-20 %. Tätä varten olemme kehittäneet edelleen perinteisiä tiivistymismalleja ja vieneet ne Terranimo-verkkotyökaluun. Kyseessä on ilmainen ohjelma, jonka avulla käyttäjä voi kuvata tarkasti oman koneensa ja olosuhteet, sekä tutkia mitä maassa tapahtuu, kun koneella ajetaan pellolla.
Matthias Stettler, tutkija HALF-yliopistossa
Herra Stettler, mitä tarkoittaa haitallinen maan tiivistyminen?
Mitä seurauksia maan tiivistymisellä on?
Miten tiivistyminen voidaan ennustaa?
LEVEÄKOMPAS-SIKUKAN SUPERVOIMAT
Yhdistettävyys
Koneiden teknologinen yhdenmukaisuus viehättää Farria, joka oli aiemmin saanut päänsärkyä useiden erimerkkisten opastinlaitteistojen käytöstä. ”Teknologia on loistavaa silloin, kun se toimi. Mutta eri järjestelmien sekoitus osoittautui aikaa vieväksi ja epätarkaksi ja ongelmia oli myös tiedonsiirrossa”, hän kertoo. Farrin tavoitteena on saavuttaa yhdistettävyys läpi koko kalustonsa, mukaan lukien aiempien sato- ja annostelukarttojen kerääminen ja siirto hänen Gatekeeper-ohjelmistoonsa. ”Pystymme tällä hetkellä siirtämään satokartat Gatekeeperiin. Ja odottaessamme ohjelmistojen kehittymistä, voimme käyttää muihin sovelluksiin MyJohnDeere-portaalia. Uskomme saavamme järjestelmästä enemmän irti, kun neljännen sukupolven päivitys julkaistaan.” Etähallintamahdollisuuden ansiosta Farr voi pyytää jälleenmyyjän asiantuntijalta apua asetusten tekemisessä, ongelmien ratkaisemisessa sekä koneen suorituskyvyn optimoinnissa. ”Etähallinnan ansiosta asiantuntija voi ottaa koneeseen yhteyden vaikka pellolla auttaakseen ongelmien ratkaisemisessa – kuten tapahtui sadonkorjuun aikana, kun muutama teknologinen haaste johti isompiin ongelmiin.”
Jokainen saa vuoronsa tarpeen mukaan
Daniel Sous overfører maskinindstillinger eller udbringningsdata med variabel mængde trådløst via Operations Center. Når man er her, skal man blot vælge marken på skærmkonsollen, derefter regulerer maskinen automatisk doseringen alt efter placeringen.
Information om bedriften
• 1.750 ha • 40 medarbejdere
Afgrøder
• Hvede, byg, durum, spelt og triticale • Vinterraps • Sukkerroer • Majs • Lucerne
Maskiner (John Deere)
• 2 mejetærskere (S780i, S680i) • 14 traktorer fra 80 til 380 hk • 1 finsnitter (8300i) • 1 selvkørende sprøjte (5430) • 19 m såmaskine (740)
Urakoitsija Martin Georgs osaa reagoida asiakkaidensa tarpeisiin nopeasti ja hänen kalustonsa on aina valmiina. Paalainkäärinten avulla paalaus ja käärintä onnistuvat samalla kertaa. Ja mikä tärkeintä: asiakkaat saavat, mitä haluavat.
Paalausta minuuttiaikataululla
Teksti: Annina Werths Kuvat: Karl-Heinrich Schleef
Produktchef Jonathan Edwards fortæller om udviklingen, testprogrammet og den første kundetilbagemelding fra den nye X9 mejetærsker.
Tällä miehellä on 100 tyytyväistä asiakasta. Perhe ja JD 7810 - traktori tukevat häntä hänen työssään.
URAKOITSIJA MARTIN GEORGS
4 John Deere -traktoria (6910, 6910S, 7810, 6215R)
2 paalainkäärintä / kiinteä- ja muuttuvakammioiset (John Deere C441R + C461R)
3 roottorikarhotinta
Siistit koneet siistiin työhön – tämän takia urakoitsija Martin Georgs kurottaa painepesurin kahvaan.
Sana hyvästä työstä leviää
Martin Georgs on kaikesta huolimatta löytänyt keinon luoda itselleen ammatin intohimostaan maalaisilmaa ja koneita kohtaan. Vuonna 2006 hän hankki roottorikarhottimen, jonka kanssa hän autteli naapureitaan isänsä traktorilla korvausta vastaan. Sana levisi ja kaksi vuotta myöhemmin hän istui ensimmäisessä omassa traktorissaan, joka oli vuosimallin 2001 John Deere 6910. Käytettynä hankittu kone on yhä täydessä toimintakunnossa, vaikka mittarissa on jo lähes 12 500 käyttötuntia. Nykyään urakoitsijalla on kolme roottorikarhotinta sekä kaksi paalainkäärintä. Kiinteäkammioinen C441R ja muuttuvakammioinen C461R ovat hänen pisimpään palvelleet apulaisensa. Näillä resursseilla Georgs saavuttaa tarvittavan joustavuuden. Ja näin on ollut asian laita jo 15 vuoden ajan, toukokuun alusta lokakuun loppuun. Suunnitelmat tehdään vauhdissa, mikä edellyttää vahvoja hermoja. Kuten esimerkiksi äkillisen sateen yllättäessä.
»Työni on reagoida nopeasti. Tehtä-vämme riippuvat asiakkaiden sadonkorjuutilan- teesta ja säästä, eikä kumpaa-kaan voi suunnitella kovin paljoa etukäteen.«
martin georgs
Tämä vuosi oli mielenkiintoinen, kun ensimmäisen rehunteon aloitus venyi. ”Pääsimme alkuun vasta toukokuun lopussa, mutta sitten kaikki piti tehdä kerralla.” Urakoitsijana Georgs on tekemisissä kaikenlaisten asiakkaiden kanssa. Sadon käyttötarkoitus ja tilojen muoto ja koko vaihtelevat. Noin 100 asiakkaan joukossa on lypskarjatiloja, luomutiloja, biokaasulaitoksia, hevostiloja ja jopa yksi lentokenttää hoitava viljelijä. ”Esimerkiksi luomuviljelijät ovat mukana luonnonhoito-ohjelmissa ja heidän on noudatettava tiettyjä aikatauluja. Niittoa ei saa tehdä eläinten lisääntymisaikana.” Georgs tietää, että hänen asiakkaillaan on toimintaansa hyvät syyt ja varmistaa siksi, että kaikille löytyy sopiva aikaikkuna. Myös tilusrakenne voi aiheuttaa haasteita. ”Joillain asiakkailla on 90 hehtaaria yli 30 lohkossa, mikä aiheuttaa paljon järjestelyä. Mutta kun homma on hoidettu kerran, on se sen jälkeen helpompaa”. 0 sälörehupaalia. Tänä keväänä nurmea viljeltiin huomattavasti enemmän kuin viime vuonna. ”Teemme jopa 25 paalia hehtaarilta, joten tarvitsemme tehokkaat koneet.” John Deeren C441R ja C461R ovat koneita, jotka täyttävät tämän tarpeen pitkän aikaa. ”Tärkeintä on, että paalain toimii hyvään ja tasaiseen tahtiin. Joutokäyntiajasta ei ole meille hyötyä. On päiviä, jolloin emme ehdi edes miettiä lounastaukoa, joten meidän on todella annettava kaikkemme. Noina päivinä saatamme tehdä jopa 60 paalia tunnissa”.
sioiden on tapahduttava tänään nopeasti Itä-Friisiassa, Saksan pohjoisosassa. Neljä asiakasta on juuri niittänyt nurmensa, ja he haluavat säilörehun tai heinän paalatuksi iltapäivään mennessä, jotta rehu saadaan varastoon talven varalle. Urakoitsija Martin Georgs on oikea mies tähän tehtävään.
Neljäs tilaus tuli odottamatta viime yönä ja se koski esikuivatun rehun paalaamista sekä paalien käärintää. Urakoitsija valmistautui työhön välittömästi. ”Työni on reagoida nopeasti. Tehtävämme riippuvat asiakkaiden sadonkorjuutilanteesta ja sääoloista, eikä kumpaakaan voi suunnitella kovin paljoa etukäteen. Eikä ainakaan molempia”. Kun tilanne muuttuu tiukaksi, tarjoavat Georgsin isä ja veli apukäsiä. Lisäksi hänellä on muutama ystävä, joille voi hädän tullen soittaa. Joskus Georsin vaimo joutuu kuitenkin huolehtimaan lastenhoidosta yksin, mutta hän on siihen valmis. ”Minulla on tapana sanoa, ettei mikään työ ole mahdoton. Kaikki voidaan järjestää yhdessä sopimalla”, Georgs sanoo heilauttaessaan itsensä John Deere 7810-traktorinsa ohjaamoon. ”Kasvoin maatalouden parissa. Vanhemmillani ei ollut omaa tilaa, vaan he olivat vuokraviljelijöitä. He eivät myöskään halunneet minun jatkavan alalla. Koska, sanotaan nyt vaikka niin, että alan tulevaisuudennäkymät voisivat olla paremmatkin.
Martin Georgs ja hänen yrityksensä keskittyvät joustavuuteen, samoin kuin muuttuvakammioinen C411R paalain.
Paalaimen terät teroitetaan ennen asiakkaan pellolle siirtymistä.
Varmistaakseen työn sujumisen, Georgs ei jätä mitään sattuman varaan, vaan nousee aikaisin aamulla teroittamaan koneiden teriä. ”Kun saavumme asiakkaan luokse, meidän on oltava valmiina työhön. Emme ota esiin työkaluja, vaan teemme vain paaleja.” Myös täsmällisyys ja ystävällisyys ovat hänelle tärkeitä. Laatuvaatimukset ovat tiukat, koska pellolle työn jälkeen jäävät paalit ovat kuin yrityksen näyteikkuna. ”Tiukkoja, tasaisia ja hyvän muotoisia paaleja. Ne eivät menetä muotoaan, vaikka seisoisivat pellolla pidempäänkin. Kerran uusi asiakas seurasi traktoria pihaamme. Mitäkö hän halusi? Samanlaisia paaleja kuin olimme juuri tehneet”.
Tiukkoja, tasaisia ja kulmikkaita
Alolittanut 2006 Palvelut: karhotus, paalaus, käärintä Kalusto:
Georgs edellyttää laatua myös käyttämiltään materiaaleilta. Käärintäkalvo ei saa revetä, koska silloin menetetään kallisarvoista aikaa, jota kaivataan kipeästi päivän päättyessä.
Agrasetin osuuskunta Saksin maakunnassa Saksassa hoitaa yli 5 000 ha peltoalaa. Tänä keväänä se varusti Jaguar-ajosilppurin ja viisi John Deere -traktoria ensimmäistä kertaa Data Connect -järjestelmällä.
hristoph Beyer, Agraset-osuuskunnan kasvintuotantoryhmän johtaja, kertoo ensimmäisten JDLik-järjestelmän kautta saatujen traktorin polttoaineenkulutustietojen synnyttäneen kuumentunutta keskustelua kuljettajien välillä. Yhdessä tapauksessa John Deeren jälleenmyyjä piti kutsua
auttamaan traktorin optimoinnissa. Mutta JDLink-järjestelmän luoman läpinäkyvyyden ansiosta Beyerin koko ryhmä käyttää nyt koneitaan tehokkaammin ja taloudellisemmin kuin ennen. Keväällä Beyer varusti Claasin ajosilppurin sekä viisi rehukärryjä vetävää John Deere -traktoria ensimmäistä kertaa Data Con-nect -järjestelmällä. Se ei vaadi mitään ylimääräisiä laitteita ja mahdollistaa koneen sijainnin, sijaintihistorian (kahden vuoden ajalta), polttoainetasojen sekä kulkureitin seurannan John Deere Operations Center -portaalin kautta. Beyer voi nyt tunnistaa välittömästi korjuuketjussa esiintyvät pullonkaulat ja tarvittaessa puuttua asiaan. Koska kaikkia osuuskunnan koneita ei ole vielä varustettu telemetriajärjestelmillä, ei Beyer saa kokonaiskuvaa tilanteesta. Hän suunnittelee kuitenkin sulkevansa nämä aukot. Kaikki keskeiset koneet on tarkoitus varustaa Data Connect -järjestelmällä noin 3-5 vuoden kuluessa. Yhtiön johto pohtii myös täsmäviljelysovellusten käyttöönottoa. Logistiikan optimointiin ja paikkatietoon perustuvaan viljelyyn tarvitaan joka tapauksessa paljon tietoa, jota voidaan hallita helposti Operations Center -portaalissa ja käyttää moniin eri tarkoituksiin. Beyer käyttää Operations Centeriä yhä enemmän pilvipalveluna Excel-taulukoiden ja peltokarttojen ohella. Hänen visionsa on, että kaikki osuuskunnan koneet, merkistä riippumatta, ymmärtävät toisiaan.
C
Teksti: Karl-Heinrich Schleef Kuvat: Agraset- Agrargenossenschaft EG
John Deere 6215R -traktori ja Claas Jaguar 940 -ajosilppuri rehunteossa. Molemmat koneet on varustettu Data Connect -järjestelmällä.
Lisätietoa Data Connect |-järjestelmästä löytyy osoitteesta: www.deere.fi
Tällä miehellä on 100 tyytyväistä asiakasta. Perhe ja JD 7810 -traktori tukevat häntä hänen työssään.
Paalausta minuuttiai-kataululla
nurmensa, ja he haluavat säilörehun tai heinän paalatuksi iltapäivään mennessä, jotta rehu saadaan varastoon talven varalle. Urakoitsija Martin Georgs on oikea mies tähän tehtävään. Neljäs tilaus tuli odottamatta viime yönä ja se koski esikuivatun rehun paalaamista sekä paalien käärintää. Urakoitsija valmistautui työhön välittömästi. ”Työni on reagoida nopeasti. Tehtävämme riippuvat asiakkaiden sadonkorjuutilanteesta ja sääoloista, eikä kumpaakaan voi suunnitella kovin paljoa etukäteen. Eikä ainakaan molempia”. Kun tilanne muuttuu tiukaksi, tarjoavat Georgsin isä ja veli apukäsiä. Lisäksi hänellä on muutama ystävä, joille voi hädän tullen soittaa. Joskus Georsin vaimo joutuu kuitenkin huolehtimaan lastenhoidosta yksin, mutta hän on siihen valmis. ”Minulla on tapana sanoa, ettei mikään työ ole mahdoton. Kaikki voidaan järjestää yhdessä sopimalla”, Georgs sanoo heilauttaessaan itsensä John Deere 7810-traktorinsa ohjaamoon. ”Kasvoin maatalouden parissa. Vanhemmillani ei ollut omaa tilaa, vaan he olivat vuokraviljelijöitä. He eivät myöskään halunneet minun jatkavan alalla. Koska, sanotaan nyt vaikka niin, että alan tulevaisuudennäkymät voisivat olla paremmatkin.
Tämä saksalainen, matalan Rhoen-vuoriston alueella jalostettu lammasrotu on yksi Saksan vanhimpia kotieläinrotuja. Se hävisi välillä miltei kokonaan, mutta nykyään muutaman tuhannen eläimen lauma auttaa hoitamaan 1 500 km² perinnemaisemaa Rhoen-vuorilla.
Teksti: Annina Werths Kuvitus: Gernot Walter
UHANALAINEN
Vaatimaton, sitkeä, päättäväinen
HEDELMÄLLINEN
Uuhi poikii keskimäärin 1,6 karitsaa vuodessa
KESTÄVÄ
Hyvän liikkumiskyvyn, kovien sorkkien ja helpon karitsoinnin ansiosta rotu on sopeutunut hyvin alueen kosteaan ja viileään ilmastoon
1980-luvulla oli jäljellä vain noin 300 yksilöä. Nykyään kannan koko
PITKÄJALKAINEN JA KOOKAS
78-85 cm / 60-100 kg
MAISEMANHOITAJA
Lampaat viihtyvät karuilla luonnonlaitumilla ja pitävät pusikot kurissa, luoden kauniin, hoidetun maiseman
Alexander Döring, Secretario General de FEFAC (Federación Europea de Fabricantes de Alimentos Compuestos), sobre la reducción del déficit de proteínas.
HYVÄ LIHA
Liha on mureaa ja maukasta, kiitos hitaan kasvun ja vuoristoalueen yrttien. Tuotteita: savukinkku, salami ja maksamakkara ovat herkullisia
KARKEA VILLA
Hieman kiharaa, elastista villaa saadaan 3-6 kg vuodessa
nomadeafgrøde
OMINAISPIIRTEET
super-food
Små kerner
Teffjauhot ovat peruselintarviketta Etiopiassa, missä niitä käytetään leivontaan
Yksivuotinen kasvi kasvaa 100 cm korkeuteen vain kolmessa kuukaudessa, jonka jälkeen se on valmis korjattavaksi
₀ ₁ ₂ ₃ ₄ ₅ ₆ ₇ ₈ ₉
⁰ ¹ ² ³ ⁴ ⁵ ⁶ ⁷ ⁸ ⁹
